Käsivammoja…

Vähän kuulumisten päivittämistä. Pitkä tauko blogikirjoittelusta ja jousiammunnasta on osaltaan johtunut viime vuonna sattuneesta työtapaturmasta. Tai oikeastaan pitää puhua vapaa-ajalla mutta työpaikalla sattuneesta onnettomuudesta.

Onnistuin kauniisti puhuen koskettamaan vasemmalla kädelläni pyörösahanterää (koneen tutumpi nimi monelle on sirkkeli). Tämä johtui ehkä pienestä väsymyksestä ja ajatuksesta, että tämä on vain pikkuhomma, jonka teen pikaisesti. Terä nappasi sitten vasemman käden hanskasta kiinni ja kiskaisi käden terään. Tapaturmaa ei olisi todennäköisesti sattunut, mikäli sahan edellinen käyttäjä ei olisi jättänyt terän takana olevaa jakoveistä laittamatta paikalleen. Pienen ihmettelyn jälkeen pyyhettä käteen ja soittamaan ambulanssia. Kuvat tapaturman jälkeen ovat sen verran K18-materiaalia, että en niitä tänne blogiin lisää. Yllä kuitenkin päivystyksessä otettu röntgenkuva. Kuva ei nyt maallikon silmiin näyttänyt niin pahalle, mutta etusormen ensimmäisen nivel on käytännössä kokonaan tuhoutunut. Muistan hyvin, miten sormenkärki heilui oudolla tavalla kun hanskan rippeet nappasin kädestä pois, niin siitä päättelinkin jo jotakin…

Selvisin kuitenkin aika pienellä vammalla loppujen lopuksi. Pikkusormeen ei ole jäänyt pysyviä jälkiä, nimettömässä ja keskisormessa on aika komeat arvet, mutta toimivat kuitenkin täysin. Etusormi puolestaan on jäykistetty ensimmäisestä nivelestä. Operaatio tehtiin vamman paranemisen jälkeen ja siinä sormeen laitettiin metallipiikit, ensimmäinen nivel jäykistettiin täysin ja sormi oikaistiin parempaan asentoon.

Jousiammunnan harrastaminen jäi pois, kun tapaturmasta toipuminen otti useamman kuukautta ja sitten jäykistysoperaatiosta toipuminen otti taas uudestaan useamman kuukautta.

Tässä kuva vamman paranemisen jälkeen, mutta ennen oikaisua/jäykistämistä:

Tässä vielä röntgenkuva jäykistyksen jälkeen ja kuvat metallipiikeistä. Kuvassa näkyy, että sormessa on vieläkin pieni virheasento mutta se on huomattavasti pienempi kuin alkuperäisen onnettomuuden jälkeen.

Miten tämä sitten käytännössä vaikuttaa jousiammuntaan?

Oikeakätisenä ampujana ei onneksi hyvin paljoa. Vamma on vasemmassa kädessä ja etusormen ensimmäistä niveltä en voi taivuttaa ollenkaan, sormessa on tunnon kanssa ongelmia (mm. herkkä kylmyydelle) ja pieni virheasento. Oikeakätisenä ampujana kun pidän jousta vasemmassa kädessä, niin peruskahvaote onnistuu hyvin mutta peukalo-otteella ampuessa tietynlainen jousenvääntöote on hankalampi toteuttaa. Jousenkäsittely on hitusen kömpelömpää johtuen etusormen tunnottomuudesta sekä tietystä herkkyydestä sekä nivelen jäykkyydestä.

Jos taas ammun vasenkätisesti pitäen jousta oikeassa kädessä, niin välimerenotteella ampuminen ei sellaisenaan onnistu. Joudun ainakin toistaiseksi ottamaan jänteestä kiinni vain keskisormella ja nimettömällä. Peukalo-otteellakin joutuu vähän eri tavalla jännityksen tekemään, kun etusormea ei toi taivuttaa samalla tavalla peukalon päälle kuin olen tottunut. Lisäksi tietysti käden sorminäppäryys on heikompi, kun etusormi on lyhyempi, sen kärjessä on vain puolittain tunto, sormi on hieman virheasennossa ja ensimmäinen nivel ei taivu ollenkaan. Nuolen nokittaminen on varmasti paljon kömpelömpää (tätä en ole itseasiassa edes vielä kokeillut vasemmalla kädellä).

Mutta, mutta… Tästä oppina itselle ja muille, että kannattaa olla varovainen, kun puuhastelee vaarallisten laitteiden kanssa. On myös hyvä muistaa, että asioita ei kannata aina pitää niin itsestäänselvyyksinä.

Nämä minä ainakin muistan loppuelämäni ajan.

Jaa kirjoitus:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *